Kodikas arki

Perhe-elämän ja rakentamisen yhdistäminen

Ystäväni otti minuun yhteyttä tänään ja vaihdoimme kuulumisia. Keskustelumme yhteydessä hän kysyi minulta, millaisena koemme arjen yhdistettynä rakentamiseen, onko meillä aikaa toisillemme ja itsellemme? Päättäessämme rakentamisen aloittamisesta keskustelimme syvällisesti perhe-elämän, parisuhteen, työn ja rakentamisen yhdistämisestä. Kummallakaan meistä ei ollut vaaleanpunaisen hattaraista kuvaa projektista, sillä olimme seuranneet läheltä kahden läheisemme rakennusprojektia. Se vaatii suuren työmäärän lisäksi sitoutumista rakennusprojektiin, kodin- ja lastenhoitoon sekä toisiimme kaikilta osapuolilta. Suhtaudumme rakentamiseen projektina, joka kestää x aikaa ja lopputulema on tähtäimessämme koko ajan, jota haasteellisina hetkinä esimerkiksi huonosti nukuttujen öiden tai pitkän työrupeaman jälkeen palauttelemme mieliimme eli syitä, miksi olemme tähän projektiin ryhtyneet.

Millaista arkemme kaiken kaikkiaan on tällä hetkellä? Tänään oli tavallinen esimerkki arkiaamustamme. Varhain aamupalan jälkeen mieheni lähti tekemään perustuksia tontillemme yhdessä kirvesmiehen kanssa. Tällä hetkellä minä olen rouva kontrolli kotona, kuten maansiirtourakoitsija totesi käydessäni tontilla :). Hoidan pääsääntöisesti lapset, kissat, kauppareissut, ruoanlaiton, kodin siivouksen ja pyykkäämisen. Vastaavasti mieheni käy normaalisti työssään ja on pääsääntöisesti kaiken vapaa-ajan hoitamassa rakentamisen asioita.

Tänä aamuna sää oli todella mahtava, joten nappasin kameran kassiin hetkien ikuistamiseksi lähtiessämme ulkoilemaan puistoon.

Lampaat ovat saapuneet odotetusti laitumelle, kuten perinteeseen kesäisin kuuluu. Kävimme ihastelemassa niitä puistoilun jälkeen ennen kauppaan menoa. Rakastan lampaita(kin), koska meillä oli niitä lapsuudenkodissamme. Mielestäni kesä on kauneimmillaan touko- ja kesäkuussa luonnon herätessä talviunilta.

Palatessamme aamupäivän puisto- ja kauppareissulta kotiin ruokailimme ja laitoin lapset päiväunille. Sillä aikaa kirjoitan hieman tätä postausta. Koen, että blogin kirjoittaminen ja valokuvaaminen ovat minulle hetki toisenlaista arkea, josta ammennan itselleni energiaa päiviin. Luonnollisesti tässä elämänvaiheessa yhteistä aikaa tai aikaa itselle ei ole kovin paljon, mutta ne hetket, kun sitä on esimerkiksi yhdessä perheenä, ovat todellista laatuaikaa. Viihdyn hyvin kotona, pidän arjen rutiineista. Olen ennättänyt tehdä töitä ja opintoja useiden vuosien ajan, jonka vuoksi nautin vaihteeksi tästä uudesta elämänvaiheesta. Olen myös luonteeltani sitkeä sinnittelijä, sissi, kuten entinen esimieheni kuvaili minua taannoin. Voin yhtyä tähän kuvaukseen. Vastaavasti mieheni ammentaa voimaa kertomansa mukaan vuoden valoisimmasta vuodenajasta sekä siitä ajatuksesta, että lähitulevaisuudessa saamme viettää yhteistä aikaa tulevassa kodissamme. Ohessa vielä mieheni puhelimella nappaama kuva rakennukselta eiliseltä päivältä.

Nyt alan puuhaamaan risottoa syötäväksi, molempien lasten, ainakin vielä :), nukkuessa. Ostin siihen tuoreita kasviksia; ananasta, paprikaa, salottisipulia ja porkkanaa sekä pakasteesta herneitä lisukkeiksi. Palaamisiin :)!